Alkuvuoden 2019 kovin uutinen oli valtava jono, joka kiemurteli loputtomasti, päivästä toiseen, Helsingin keskustassa Lasipalatsina tunnetun rakennuksen ympärillä. Pentti Haanpää on ikuistanut samankaltaisen jonon erääseen novelliinsa, jossa kuvataan niitä päiviä, kun kieltolaki päättyi ja Alkot avasivat Suomessa ovensa.
Mutta Lasipalatsin edessä ei jonotettu viinaa, vaan taidetta. Rakennuksessa oli avautunut elokuussa 2018 Amos Rex, perinteikkään Amos Andersonin taidemuseon uusi tuleminen. Ja ensimmäinen näyttely, japanilaisen teamLab-ryhmän rakentama digitaalisen ja interaktiivisen taiteen ilotulitus, sai Helsingin Sanomien kriitikon ”itkemään ilosta”. Joten syitä jonotukselle alkoi löytyä.
Vähintään yhtä paljon kuin japanilainen digitaalinen taide yleisöä kiinnosti nähdä, mitä arkkitehdit olivat tehneet funkkisrakennukselle, joka on historiansa aikana ehtinyt kokea yhtä ja toista. Lasipalatsi on valmistunut vuonna 1936 ja sen oli alun perin määrä olla tilapäinen rakennus, samaan tapaan kuin Pariisin maailmannäyttelyä 1889 varten rakennettu Eiffel-torni.

Palkintoja on riittänyt

Tähän mennessä Amos Rex on saanut kolme erilaista palkintoa: RIL-palkinnon, Rakentamisen Ruusun ja Betonirakennepalkinnon. Palkinnot ovat nostaneet esille Amos Rexin arkkitehtuuria, ekologisuutta, sen vaikutusta kaupunkikuvaan sekä oivaltavaa teräsbetonin käyttöä. Esimerkiksi paikalla valetut kupoliholvit ovat mahdollistaneet laajat, maanalaiset pilarittomat tilat, jotka antavat Amos Rexin näyttelysaleille oman, ainutlaatuisen tunnelmansa.

Ei vain arkkitehtuuria

Mutta entä talotekniikka? Yksinkertaistaen voisi sanoa, että mitä huikeampi arkkitehtuuri, sitä vaativammat sisukset. Erityisesti vanha, suojeltu kohde, joka tuodaan nykyaikaan, vaatii runsaasti luovuutta ja innovaatioita talotekniikan suunnittelijoilta.
”Ilman muuta tämä oli kohteena äärimmäisen haastava, mutta siksi tietenkin myös kiinnostava. Suunnittelijat pitävät tällaisista projekteista”, kertoo LVIA-suunnittelusta vastannut yksikönpäällikkö Teppo Tulokas Ramboll Finland Oy:stä. ”Teimme valtavan määrän yhteistyötä arkkitehtien kanssa, kun varmistimme että kaikki tekemämme ratkaisut varmasti toimivat.”
Yleisötilojen talotekniikka on pääsääntöisesti pitänyt saada piiloon, vaikka samalla on täytynyt varmistaa tilojen muuntojoustavuus ja esimerkiksi ilmanvaihdon toimivuus eri kokoisina käytettävissä näyttelysaleissa – kuten tilanteessa, jossa tilassa voi olla satoja ihmisiä, lämpöä tuottavia AV-laitteita sekä arvokkaita taideteoksia, joiden olosuhteet on pystyttävä säätämään mahdollisimman tarkasti.
”Rakennuksen takana olevalle aukiolle ei saanut tuoda mitään tekniikkaa näkyville. Syynä olivat suojelunäkökohdat, sekä kupolien käytettävyys. Niillä on lupa kiipeillä. Siksi kaikki tekniikka on piilossa”, Teppo Tulokas kuvaa. ”Esimerkiksi aukion keskellä oleva vanha lämpökeskuksen piippu on saanut uuden elämän. Piipun keskeltä puhalletaan jäteilmaa ulos, ja piipun ulkoseiniä pitkin kulkevat raitisilman sisäänottokanavat. Saman periaatteen mukaisesti esimerkiksi erillispoistot ja viemäreiden tuuletukset on viety Lasipalatsin katolle.”

Uniikkeja tate-ratkaisuja

Amos Rexin näyttelysalien lattiapäätelaitteet ovat uniikit, siis suunniteltu juuri tähän kohteeseen. Niiden pinnassa on rei’itys, jossa näkyy Lasipalatsin aukion kumpujen muoto. Päätelaitteiden virtaustekninen toimivuus ja ilmanjakoratkaisun toimivuus on varmistettu CFD -simuloinnilla. ”Meillä oli enimmillään kymmenen hengen tiimi pelkästään LVI-suunnittelussa”, Teppo Tulokas laskee.

Myös sähkö vaati erityisratkaisuja

Amos Rex oli poikkeuksellinen kohde myös lukuisten taidemuseoiden sähkösuunnittelusta vastanneelle Rambollin projektinjohtaja Erkki Hakaselle. ”Muuntojoustavassa näyttelytilassa on vain vähän näkyvää tekniikkaa, mutta silti koko tila voidaan muuntaa osaksi kunkin näyttelyn taideteoksia. Jokainen näkyvä pinta voi olla esitys- tai heijastuspinta”, Hakanen sanoo. ”Varauduimme mitä erilaisimpiin teoksiin lukuisilla liitäntäpisteillä. Näyttelyn pystyttävä taiteilija tuo sinne taideteoksensa vaatimat projektorit, näytöt ja muun tekniikan sekä tekee teoksen vaatiman lopullisen AV-suunnittelun.”

Maanalaiset hyödyt ja haitat

Museo-osan sijainti kokonaan maan alla asetti vaatimuksia muun muassa jätevesien käsittelylle. ”Kaikki jätevedet pumpataan”, Teppo Tulokas sanoo. ”Mutta toisaalta esimerkiksi lämpöhäviöt seinien läpi pysyvät tasaisina vuoden ympäri, mikä on LVIA:n ja ympäristön kannalta tietenkin hyvä asia.”
Kaiken kaikkiaan museot ovat talotekniikan kannalta hyvin haastavia kohteita. ”Meillä Rambollilla on näistä onneksi paljon kokemusta. Ilman kostutuksesta ja kuivauksesta olikin jo puhetta, lisäksi täytyy ottaa huomioon esimerkiksi normaalia vaativampi epäpuhtauksien suodatus”, luettelee Tulokas. Museoissa voi olla myös hyvin monenlaisia järjestelmiä, kuten paineilmaa, purunpoistoa, vetokaappeja ja maalausseiniä, jotka kaikki vaativat oman huomionsa tate-suunnittelussa.
Aiheesta laajempi artikkeli Talotekniikka-lehden numerossa 3/2019.

Julkaistu 3.4.2019