Elinkeinoelämän keskusliitto kiteyttää asian näin: ”Kilpailukyky paranee panostamalla osaamiseen, innovaatioihin ja tutkimukseen.” Ajatus on tosi, mutta lause laiskasti muotoiltu. Todellinen sisältöhän on tämä: ”Kilpailukyky romahtaa, jos osaamiseen, innovaatioihin ja tutkimukseen ei panosteta.” 
Vai olisiko vielä parempi sanoa suoraan:
”Meillä ei ole mitään, jota voisi kutsua kilpailukyvyksi, jos emme panosta osaamiseen, innovaatioihin ja tutkimukseen.” Olisiko tämä nyt riittävän selvästi ilmaistu?

Kilpailukyky perustuu innovaatioihin ja osaamisen kehittämiseen, sillä vain innovoimalla uutta yritys voi erottua ja olla tehokkaampi ja parempi kuin kilpailijansa. Olla uniikki. Ja jos yritys ei ole uniikki, sen toiminnan voi lopettaa tai myydä paremmin menestyvälle kilpailijalle. Suuria, lennokkaita sanoja, joten palataan maan pinnalle.

Miten yritys voi varmistaa innovointikykynsä?

Yksi tapa on investoida työhön, jota kutsutaan tuotekehitykseksi. Tai se voi olla myös palveluiden kehitystä. Keskeistä on, että kyseessä on tunnistettu tehtäväalue, jota suunnitellaan ja ohjataan kuin mitä tahansa työtä. Siis asetetaan tavoitteet, varataan oikeat resurssit ja riittävästi aikaa tulosten saavuttamiseen. Koska tyypillisesti kyseessä on työ, josta yritys ei voi laskuttaa, tämä vaatii kykyä investoida tuotekehitykseen. Investointi voidaan tehdä omalla kassavirralla, jos yritys saa tuottoja muualta, tai hankkimalla ulkopuolista investointirahaa. Kaikki tämä on ilmiselvää jokaisella liiketoimintaa johtaneelle. Mutta on myös muita tapoja innovoida.

Kuinka innovoidaan ilman investointeja?

Nyt tulee kaksi väittämää. Lukekaa ne tarkasti.

Väittämä 1: Jokainen osaa innovoida. Siis: jokainen osaa innovoida. Jos olette samaa mieltä tämän väittämän kanssa, niin miltä kuulostaa seuraava: 

Väitttämä 2: Jokainen haluaa innovoida. Siis ykkönen ja kakkonen yhdessä: Jokainen osaa ja jokainen myös haluaa innovoida.

Vieläkö olette mukana ja samaa mieltä? Jos olette, ei tarvitse lukea pidemmälle. Jos epäilette, lukekaa teksti loppuun.

Väittämä 1 on jokseenkin ilmeinen, mutta avaan sitä silti parilla lauseella. Innovointi on yksinkertaisimmillaan oppimista, johon pystyy apinakin. Jos et ulotu hedelmään käsin, otat kepin avuksi. Pyrit siis tekemään asian paremmin kuin ennen.
Väittämä 2 menee pidemmälle, ja sen takana on usko ihmiseen. Kukaan ei halua tehdä työtään huonosti. Jokainen haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, koska a) siitä tulee hyvä mieli ja b) se sujuu silloin nopeammin. Kohdat a ja b perustuvat ihmisen nautinnonhaluun ja pragmaattiseen perusluonteeseen.

Miksi sitten kaikki eivät jatkuvasti kehity työssään paremmiksi ja tehokkaammiksi? Syitä on vain yksi: heiltä on viety edellytykset tehdä niin. Tämä on lyhyt lause, mutta kätkee sisälleen paljon.
Miksi työntekijältä on viety innovoinnin edellytykset? Ja vielä tärkeämpää: kuinka se on tehty? Vastaus taitaa häämöttää edessämme. Me olemme kaikki olleet näissä tilanteissa. Tiukat ja joustamattomat ohjeet, joille ei ole järkevää perustetta. Esimies, joka ei arvosta alaisiaan eikä osaa hyödyntää heidän osaamistaan. Työehtosopimuksen säännöt, jotka määrittelevät työtehtävän keston. Epäsopivat työkalut, joiden vuoksi työaika kuluu johonkin muuhun kuin itse työhön. Ja niin edelleen.

Väitän, että jokaisesta organisaatiosta löytyy näitä innovoinnin esteitä. Pahinta niissä on, että se ovat usein piilossa yrityksen rakenteissa, toimintamalleissa ja johtamistavoissa. Mikä siis neuvoksi? Kuinka esteet puretaan?
Heitän pallon teille. Jotta esteen voi poistaa, se täytyy ensin nähdä. Ota siis tämän päivän tärkeimmäksi tehtäväksi löytää organisaatiostasi yksi este, joka estää innovaatioiden virtausta. Kun olet löytänyt sen, keskitä kaikki tarmosi esteen kaatamiseen. Älä hellitä, ennen kuin olet saavuttanut tavoitteesi.

Varalta tämä uudestaan: Älä hellitä, ennen kuin olet saavuttanut tavoitteesi.

Julkaistu 25.11.2020

Mercus Software